Parantuminen ei ole aina kaunista

Parantuminen on sana, joka tuo mieleen rauhan, tasapainon ja uudenlaisen vapauden tunteen. Se kuulostaa ihanalta, ja sitä se myös voi olla – mutta matka sinne ei aina ole niin yksioikoista.

Todellinen parantuminen ei ole suora tie, eikä se useinkaan ole kaunista. Se ei ole harmonista joogaa auringonlaskussa, eikä se ole pelkkää oivallusten täyteistä keveyttä. Se voi olla kamppailua, epämukavuutta, syvää väsymystä ja hetkiä, jolloin tekisi mieli vain luovuttaa. Se hetki kun kyyneleet valuvat silmistä ja räkä nenästä, kun huutoitket vessan lattialla.

Mutta jos olet joskus miettinyt, miksi tämä tuntuu niin vaikealta, miksi jokainen askel kohti uutta tuntuu ensin raskaalta – haluan kertoa sinulle, että se kuuluu asiaan ja taatusti eteesi tulee hetki, jolloin kadut sitä, että lähdit edes tälle matkalle kohti parantumista.

Miksi parantuminen voi tuntua niin vaikealta?

Jos olet padonnut tunteitasi pitkään, ne haluavat tulla esiin ja nähdyksi.
Kun olet koko elämäsi vältellyt tunteita, etsimällä tekemistä, suorittamalla tai miellyttämällä muita, kehosi on oppinut selviytymään patoamalla ne sisään. Mutta, tunteet eivät katoa – ne jäävät kehoon. Kun vihdoin pysähdyt, ne nousevat pintaan. Tämä ei tarkoita, että teet jotain väärin. Päinvastoin, tämä tarkoittaa, että jokin sinussa on valmis tuntemaan ja kohtaamaan sen, mikä on aiemmin ollut liian pelottavaa.

Jos olet tottunut miellyttämään muita, omien rajojen asettaminen voi tuntua syyllistävältä.
Kun olet koko elämäsi mukautunut muiden tarpeisiin, sanonut kyllä, vaikka sisimmässäsi halusit sanoa ei, oman äänen kuunteleminen tuntuu taatusti aluksi vieraalta. Saatat tuntea syyllisyyttä, ehkä jopa häpeää. Mutta, tämä ei ole merkki siitä, että teet jotain väärin – vaan siitä, että hermostosi oppii uutta.

Jos olet elänyt suorittamisessa, pysähtyminen voi tuntua lamaannuttavalta ja helvetin pelottavalta!
Kun koko elämä on ollut tekemistä, tehokkuutta ja jatkuvaa itsensä puskemista eteenpäin, ajatus siitä, että "ei tarvitse tehdä mitään", voi tuntua lähes sietämättömältä. Mutta pysähtyminen ei ole merkki siitä, että olet menettänyt otteesi – se on merkki siitä, että alat palata itseesi. Se että pidät itsesi jatkuvasti liikkeessä, voi antaa harhaisen kuvitelman siitä, että sinulla on kaikki "hanskassa ja kontrollissa", mutta se on harha, sinä olet pakomatkalla, jossa pysähtyminen on liian vaarallista.

Aivot vastustavat muutosta – aina.
Tämä ei ole sinun vikasi, vaan biologiaa. Aivot rakastavat tuttuja asioita, jopa silloin, kun se ei ole hyväksi meille. Muutos – vaikka se olisi positiivinen – tuntuu aivoille uhkaavalta. Siksi parantuminen voi joskus tuntua siltä kuin jokin vetäisi sinua taaksepäin vanhoihin kaavoihin. Tämä on normaalia, ja tämä vaihe menee ohi. Tämän tunnistaminen on yksi avaintekijöistä muutoksesi matkalla.

Parantumisen sotkuisuus ei tarkoita, että se ei etene

Tiedän, että tässä vaiheessa voi tuntua siltä, että olisi helpompaa vain antaa periksi. Mutta parantuminen ei tarkoita sitä, että koko prosessin pitäisi tuntua hyvältä. Joskus se tarkoittaa, että on istuttava alas itsensä kanssa ja annettava kaiken sen nousta pintaan, mitä on koko elämänsä yrittänyt vältellä. Se, että oireet palaavat rytinällä tai jopa pahemmiksi kuin koskaan aiemmin, ei tarkoita sitä, että olisit epäonnistunut tai palannut "alkuruutuun", vaan sitä, että sinulla on on kapasiteettiia olla sen kanssa, jota ennen olet paennut. Ja muista "this too shall pass", tämäkin menee ohi. Oireet, niiden läsnäolo tai olemattomuus eivät ole parantumisen ainut mittari, mutta jos teet asioita oireista huolimatta, olet jo mennyt eteenpäin.

Parantuminen voi näyttää tältä:
- Itkemistä ilman näkyvää syytä
- Olo on hetken ajan huonompi, ennen kuin se muuttuu paremmaksi
- Tunteiden kohtaaminen tekee mieli keskeyttää – koska se on niin uutta
- Vanhat kaavat yrittävät vetää sinua takaisin tuttuihin selviytymiskeinoihin

Ja silti, joka ikinen kerta, kun pysyt itsesi äärellä etkä pakene, otat askeleen eteenpäin.

Mutta tässä on jotain, minkä haluan sinun muistavan:

Parantunut ei ole se, joka on käynyt helpoimman tien.
Parantunut ei ole se, joka teki kaiken "oikein".
Parantunut on se, joka jatkoi matkaa, vaikka se ei aina ollut helppoa.

Parantunut on se, joka oppi kuuntelemaan itseään – ja tekemään valintoja sen mukaan, mitä hän todella tarvitsee, ei sen mukaan, mitä maailma odottaa.

Parantuminen ei ole kaunista – mutta parantunut on.

Sinä et ole rikki.
Sinä et ole epäonnistunut.
Ja vaikka et vielä täysin uskoisi siihen, muutos on mahdollista myös sinulle. 💛

Jos tämä resonoi sinussa, pysähdy hetkeksi.

Mikä on yksi pieni, lempeä teko, jonka voit tehdä itsellesi tänään – ei siksi, että sinun "pitäisi", vaan siksi, että sinä ansaitset sen?

Ja muista: et ole yksin tässä. ✨

#parantuminen #itsensäkohtaaminen #muutosmatka #kehonjamielenyhteys #hermosto #lempeämuutos